lauantai 21. joulukuuta 2013

Huvikummusta juttu Villaharjoissa


Huvikumpu pääsi nettikeppihevoslehti Villaharjojen joulunumeron talliesittelyyn. Käykäähän toki lukaisemassa juttu. Lehden sivuille (ja sitä kauttaa uusimpaan numeroon) pääset tästä.

Monille keppihevosharrastajille Villaharjat lehti onkin tullut varmasti tutuksi. Jos joku ei kuitenkaan ole lehdestä koskaan kuullutkaan, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan. Villaharjat on ollut pystyssä peräti 2009 vuodesta asti ja lehtiä on ilmestynyt kolmetoista kappaletta. Ulkoasultaan lehti on laadukas ja uusia numeroita on aina kiva lukea.

Olen itsekin lehden alkuaikoina toiminut toimittajana ja kirjoittanut juurikin näitä talliesittelyjä. Toimittajana työskentely oli hauskaa, mutta lisääntyneiden koulukiireiden vuoksi jouduin pestistä luopumaan. Ajatella että siitäkin on jo yli neljä vuotta kun lehden ensimmäisen numeroon talliesittely väsäsin. Muistan vielä hyvin kun sitä koulun asuntolassa kirjoittelin.




maanantai 16. joulukuuta 2013

Monta miniponia











Sain viimehetken joululahjatilauksen, seitsemän miniponia. Toivottavasti minit ehtivät ajoissa perille ja pääsevät jouluksi uusille omistajille. :)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Mielikuvituksen käyttö sallittua


Blogistani löytyy ohjeet suullisen keppihevosen tekoon ja ainakin omasta mielestäni ohje on kattava ja selkeä. Saan kuitenkin valtavat määrät kysymyksiä ohjeeseen liittyen. Tarjolla oleva ohje ei riitä, vaan tarvittaisiin tarkennusta milloin mihinkin. Pitäisi saada tarkat mitat kaavasta, selkeämpi ohje harjan kiinnittämiseen, pystyharjan tekoon tarkka kuvallinen ohje ja vaikka mitä muuta. Onpa joku joskus pyytänyt kaavaa silmän leikkaamiseenkin. Lisäksi halutaan tietää miten hevonen ommellaan, miten tummennokset tehdään yms. Jokaiseen mahdolliseen varusteeseenkin kaivattaisiin ohjetta.

Kysyminen on tietenkin aina sallittua, mutta olisi kuitenkin hienoa jos joskus voitaisiin miettiä ihan itse miten jokin asia tehdään. Kun itse aloitin keppihevosharrastuksen, ei kukaan kertonut vahingossakaan ohjetta yhtään mihinkään. Vasta ihan viime vuosina nettiin on alakanut tulla ohjeita suulliseen hevoseen ja varusteisiin. Kun ohjeita ei ollut saatavilla, piti itse keksiä miten hevoselle saa suun tai pystyharjan.

Keppihevosharrastus perustuu pitkälti juuri itse tekemiseen ja uusien juttujen kokeiluun. Eikö olisikin paljon hienompaa keksiä jokin asia itse, kuin saada valmis ohje kultatarjottimella kannettuna?

Henkilökohtaisesti en edes ymmärrä, miten joku voi tarvita ohjetta vaikkapa riimun tekemiseen. Itselleni riittää että näen kuvan valmiista varusteesta ja saan tarvittavat materiaalit. Taatusti pystyn kuvan perusteella tekemään kopion haluamastani varusteesta. Uskon että kuka tahansa muukin tähän pystyisi mikäli vain ottaisi sen mielikuvituksen käyttöön. Tuntuu ettei moni halua edes yrittää ajatella, vaan kaikki halutaan valmiina.

Seuraavan kerran kun teet keppihevosta tai varusteita, älä etsikään mistään ohjetta, vaan kokeile miten saisit asian parhaiten tehtyä. Saatat vaikka löytää samalla uuden ja paremman tavan tehdä jotakin.


Tekstiä ei ollut suunnattu kenellekään tietylle henkilölle, eikä kenenkään tarvitse tästä hernettä vetää nenään. Kysyä saa jatkossakin jos jokin on epäselvää, mutta toivon että oma mielikuvitus otettaisiin myös käyttöön.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Mini

Jottei blogi painu vallan unohduksiin, laitan pari kuvaa muutama päivä sitten valmiiksi tulleesta minihepasta.



tiistai 19. marraskuuta 2013

Erilaisia tapoja tehdä keppihevonen


Sukkahevonen

Lähes jokainen harrastaja on tehnyt ensin sukkahevosia, ennen monimutkaisempiin hevosiin siirtymistä. Sukkahevonen on helppo jopa pienen lapsen tehdä. Sukka täytetään vanulla ja lisätään korvat, harja, silmät ja sieraimet.
Kokeneempien harrastajien keskuudessa sukkahevoset eivät ole kovin suosittuja, johtuen siitä että monilla on niistä huono mielikuva. Pikkulasten tekemät sukkaponit kun välillä ovat varsin mielenkiintoisen näköisiä. On pinkkejä ja vihreitä, kaikissa mahdollisissa kuoseissa. Korvia ei aina muisteta laittaa ollenkaan ja harjaksikin riittää muutama jouhi.
Sukkahevosesta saa halutessaan kuitenkin tehtyä hienonkin. Haasteita sukkaponeja tehdessä on vaikeasti esille tulevat muodot, sekä lyhyt kaula. Harvassa sukassa varsi on niin pitkä, että kaulasta saisi normaalimittaisen.



Kolmipalainen suullinen

Kolmipalainen suullinen on kaikkein suosituin keppihevosmalli. Hevosista saa aidon näköisiä ja niille saa haluamansa muodot.
Nimensä mukaisesti kolmipalainen hevonen tehdään kolmesta kappaleesta. Kahdesta sivukappaleesta ja yhdestä keskikappaleesta.
Aloittelijalle kolmipalaisen hevosen tekeminen voi olla vaikeaa ja ohjeita etsitään hiki hatussa ympäri nettiä. Parhaiten kuitenkin oppii kokeilemalla.
Kolmipaisten hevosten huonoja puolia on niiden yleisyys. Kolmipalaisia hevosia on kaikkialla ja ulkonäöltään ne alkavat olla kaikki samaa massaa. Harvoin joukosta pomppaa yhtä erityisen persoonallista kepparia.



Kolmipainen suuton

Kolmipalainen suuton on yksinkertaistettu versio suullisesta hevosesta. Suullisen tapaan suutonkin hevonen tehdään kolmesta palasta, eli sivukappaleista ja keskikappaleesta. Suu vain jätetään pois.
Kolmipalaisia suuttomia tehdään aikaa vähän, sillä melkein samalla vaivalla hevoseen sen suunkin tekee.




Kaksipalainen

Kaksipalainen hevonen tehdään kahdesta sivukappaleesta. Keskikappale siis jätetään kokonaan pois.
Kaksipalainen on melko haasteellinen tehdä, sillä siitä tulee helposti liian kapea keskikappaleen puuttuessa. Puuttuva keskikappele pitää huomioida sivukappaleita leikatessa. Sivukappaleista tehdään liioitellun muotoiset, eli reunoihin lisätään reilusti ylimääräistä. Onnistumista edesauttaa myös venyvä kangas, joka lisää hevoseen pulleutta.



Kaksipalainen suullinen

Kaksipalainen suullinen on vaikea saada onnistumaan ja siksi ne ovatkin harvinaisia.
Suun kohdalle leikataan viilto ja ommelleen soikion muotoinen kappale. Suusta tulee helposti todella oudon näköinen, joten tämä ei läheskään aina onnistu. Voisi jopa sanoa että hienon suullisen saa helpommin tekemällä kolmipalaisen kuin kaksipaisen hevosen.

Ainut oma tällä tyylillä tehty hevoseni on Jasmin, josta en valitettavasti löytänyt hyvää kuvaa. Jos haluat nähdä tarkempia kuvia tällä tyylillä tehdystä hevosesta, käy katsomassa kuvia Iisan tallin Sinbadista.


Huovutettu hevonen

Huovutetut hevoset ovat vielä melko harvinaisia, mutta hiljalleen niitäkin on alettu tehdä enemmän ja enemmän.
Huopahevonen on työläs tehtävä, joten kaikki eivät siihen hommaan viitsi lähteä. Ensin muotoillaan hevosen runko vaikkapa vaahtomuovista. Sen jälkeen lähdetään kiinnittämään pintaan villaa neulahuovuttamalla. Halutessaan pinnan voi vielä lopuksi vesihuovuttaa, mutta hyvällä neulahuovutuksellakin saa kivan ja kestävän pinnan aikaiseksi.
Valmis huopahevonen on iso mötkäle, jonka vuoksi niitä ei pahemmin taideta myydä. Hevosen lähetys postissa kun maksaisi melkoisesti.


Muut tavat

Yllä mainittujen lisäksi on vielä muutamia muitakin, hyvin harvinaisia tapoja tehdä hevonen.
Vanerihevonen on kaiketi se perinteinen tyyli, jota käytettiin kymmeniä vuosia sitten. Nykyharrastajien keskuudessa ei vanerihevosia kuitenkaan näy, sillä litteä, puinen pää ei houkuttele. Samaan kastiin menee myös mailoista tehtävät hevoset.
Kaupan keppihevosia näkee joskus tuunattavan, mutta tätäkään harva harrastaa. Kaupasta ostettu kun on aina kaupasta ostettu, eikä kaupan hevosille anneta juurikaan arvoa.
Yksittäisinä tapauksina olen nähnyt myös esim. kudottuja keppihevosia, joille oli myös se suu kudottu. Muitakin tapoja varmasti vielä on, enkä kaikkiin ole edes välttämättä koskaan törmännyt.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vuonohevos tilari




Tälläinen tänään. Seuraavaksi teen pari miniheppaa ja toisen vuonis tilarin. Jos sitten ehtisi tehdä itsellekin uuden hevosen, joka olisi uuden kakkostallini ensimmäinen asukas. :)

Ei kellään olisi mitään postaustoivetta mielessä? Itsellä lyö pää tyhjää ja postausten tasokin on sen mukainen.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Rihanna

Pitkästä aikaa tuli otettua kuvia ulkona. Kameran eteen päätyi ratsuponitamma Huvikummun Rihanna.





tiistai 5. marraskuuta 2013

Voikko tilari ja ilmoiteltavaa






Tilareiden suhteen olen ollut vähän laiska, mutta sainpahan ensimmäisen viimein valmiiksi. Seuraavaksi vuorossa on pari vuonista, sekä muutama miniponi.
Vielä voin pari tilausta ottaa vastaan, mutta tilaajan täytyy varautua siihen ettei heppa ihan heti ole valmis.

Huvikummun sivut ovat parhaillaan remontin alla. Yksinkertaistin sivuja huomattavasti ja paljon materiaalia poistui kokonaan. Sivut on lähinnä enää hevosten tietoja varten olemassa. En nähnyt enää järkeväksi pitää sivuja kovin laajoina, kun en keppihevosia kuitenkaan enää IRL harrasta.
Sivut on jo siinä mallissa että niitä voi kurkkimassa käydä. Pikkujuttuja enää puuttuu.

Viime päivät olen pohtinut sellaista asiaa, kuin toisen keppihevostallin perustamista. En ole kyllästynyt Huvikumpuun tai mitään muuta vastaavaa, vaan ihan vaihtelun vuoksi haluan perustaa toisen vähän erilaisemman tallin. Nimi tallille on jo keksittynä, mutta sitä en paljasta vielä. Heti kun talli saa ensimmäisen asukkaansa valmiiksi ja sivut tallille tehtyä, kerron aiheesta lisää täällä blogissa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Poniini




En ole kamalasti jaksanut uusia hevosia tehdä, mutta aamulla sain sentään tälläisen ponin valmiiksi. Myyntiin tämä meni, ilmoitus löytyy täältä.

Mikäli mitään ihmeellistä ei tule tapahtumaan, olen ensiviikon aikana menossa ostamaan uusia kankaita varastoon. Kunhan saan nämä uudet kankaat hankittua, teen muutamat tilarit. Viisi ihmistä olen ajatellut jonoon ottaa ja nämä tulevat luultavasti olemaan ainoat tilarit mitä enää tämän vuoden puolella tulen tekemään. Tilareista ilmoittelen ainoastaan täällä blogin puolella, eli en myyntisivuilla mainitse asiasta mitään. Tämä on siis samalla tälläinen pieni extra blogin lukijoille. :)

Ja ennen kuin joku kysyy, niin sanottakoon että jonosta EI VOI varata paikkaa etukäteen! Jonoon pääsee vasta ilmoituksen blogiin ilmestyttyä ja ne täytetään nopeusjärjestyksessä. Mikäli tilarista haaveilet, seuraile blogia aktiivisesti ensi viikon ajan.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ohje riimun tekoon


Ohjetta riimun tekoon on kyselty paljon. Olen ohjeen julkaissut jo vuoden 2012 joulukalenterissa, mutta sitä ei ole sieltä tainnut moni löytää. Kyllästyin linkkailemaan tuota kalenteria aina jokaiselle kyselijälle, joten julkaisen saman ohjeen täällä blogissakin.


Riimun tekoon tarvittavat tarvikkeet ovat hyvin yksinkertaiset:
- Viisi metallirinkulaa (voi ostaa kaupasta tai väännellä itse rautalangasta)
- Jonkinlaista nauhaa tai kangas/nahkasuikaletta pitkähkö pätkä (ohjeen riimu on tehty fleecestä)
- Jonkinlainen lukko tai hakaneula
- Neula ja lankaa tai kuumaliimapistooli



Leikkaa nauhasta palanen ja kiinnitä sen molempiin päihin renkaat. Nauhan tulisi yltää hevosen suupielestä turvan yli toiseen suupieleen. Nauhan voi kiinnittää renkaisiin ompelemalla tai kuumaliimalla.


Leikkaa nauhasta toinen palanen ja kiinnitä se samoihin renkaisiin. Nyt nauha yltää jo hevosen koko turvan ympäri.



Seuraavaksi kiinnitä riimuun poskihihnat. Poskihihnan tulisi yltää hevosen korvan alapuolelle. Kiinnitä poskihihnojen päihin uudet renkaat.



Kiinnitä toiseen poskihihnan päässä olevaan renkaaseen uusi nauhan pätkä. Pue riimu hevosen päähän ja mittaa niskahihnan sopiva pituus korvien takaa toiseen poskihihnaan. Kiinnitä niskahihnan toinenkin pää renkaaseen. Viimeisestä kuvasta näkee miltä riimun pitäisi nyt näyttää.




Kiinnitä jälleen uusi nauhan pätkä toiseen poski ja niskahihnan välissä olevaan renkaaseen. Mittaa sopiva mitta leuan ali toiseen renkaaseen, mutta älä kuitenkaan kiinnitä nauhaa siihen. Sen sijaan laita nauhan päähän lukko tai hakaneula. Näin saat avattavan leukahihnan ja riimun laitto hevosen päähän helpottuu. Nyt riimu alkaakin jo näyttää varsin valmiilta.



Lisää vielä leuan alle pala nauhaa. Nauhan toinen pää on kiinni laukahihnassa ja toinen turvan ali kulkevassa hihnassa. Lisää turvan alle vielä yksi rinkula riimunnarun kiinnitystä varten. Halutessaan voi tämän hihnan jättää riimusta pois, mutta toki se tuo siihen hienon lisän ja riimu on aidomman näköinen. Riimuun voi lisäksi laittaa pehmusteet turpa ja niskahihnoihin (ja miksei vaikka poskihihnoihinkin). Pehmusteet voi laittaa riimuun jo tekevaiheessa, tai sitten tehdä tarranauhalla avattavat pehmusteet ja lisätä ne jäkeenpäin.